Austenilaisittain

Luin seuraavista kirjoista toisen jo kesällä ja toisen syksyllä, mutta kirjoittaminen on venähtänyt. Koska Jane Austen on kaikin puolin lähellä sydäntäni, haluan kuitenkin sanoa sanasen näistä kirjoista. Paitsi että Jane Austen jaksaa lumota lukijoitaan edelleen, hänen kirjansa ovat saaneet nykymaailmassa aivan uusia ulottuvuuksia. Uusissa ”versioissa” saattaa vilistä esim. merihirviöitä ja zombeja, osassa taas on hyödynnetty Austenia hömpän kautta.

Victoria Connellyn The Perfect Hero on julkaistu vuonna 2011 ja Alexandra Potterin kirjoittama Me and Mr. Darcy vuonna 2007. Minä teen yleensä eron hömppäkirjojen ja ns. chick lit –kirjallisuuden välille ja minusta ensimmäinen näistä kuuluu aika puhtaasti hömppään ja jälkimmäinen chic litiin.

The Perfect Hero –kirjan sankaritar, parantumaton romantikko Kay Ashton, saa yllättäen perinnön. Ja minnepä muualle maalamista harrastava ja Jane Austenin kirjoja rakastava voikaan suunnata kuin Bathiin. Pienen talon sijaan Kay päättääkin ostaa kerralla kokonaisen B&B paikan, samallahan ratkeaa myös työllistymisongelma. Bathiin saapuu myös filmausryhmä, joka on tekemässä uutta elokuvaversiota Persuasion –kirjasta. Kun sekä ohjaajien että päätähtien hotellihuoneissa sattuu vesivahinko, porukka löytää majapaikan Kayn vielä hieman viimeistelemättömästä majatalosta. Kay on pyörtyä onnesta, ajatelkaa nyt, kapteeni Wentworthia näyttelevä komea ja itsevarma Oli Wade Owen asuu hänen kattonsa alla! Eikä Kay tiedä mitä ajatella, kun mies näyttää kiinnostuvan hänestä! Annea näyttelevä Gemma Reilly taas on kaikkea muuta kuin varma omasta osaamisestaan. Kuvauspaikallakin neulova nainen kokee itsensä vieraaksi muiden keskellä. Filmiporukan apuna häärii paikallinen Adam Graig, joka on kirjoittanut uuden elokuvan käsikirjoituksen. Kay näkee heti, että herkästä Gemmasta ja ujosta Adamista syntyisi loistava pari! Hän itse voisi hyvinkin vaikka mennä naimisiin Olin kanssa! Mutta yllättäen Adam osoittaakin kiinnostuksen merkkejä Kayta kohtaan ja Olista löytyy sankarilliseen kapteeni Wentworthiin verrattuna täysin odottamattomia piirteitä.

Me and Mr. Darcy –kirjan New Yorkissa asuva Emily ei vain rakasta kirjoja, hän suorastaan elää niiden kanssa: Hän työskentelee pienessä idyllisessä kirjakaupassa, raahaa matkallekin mukaan pinoittain kirjoja ja kuka nyt muka EI hankkisi itselleen useita eri painoksia Jane Austenin kirjoista! Harmi vain, että nykymaailman miehet eivät ollenkaan muistuta aina kohteliasta ja ylvästä Mr. Darcya, vaan ovat huonokäytöksisiä moukkia! Paras siis luopua miehistä kokonaan. Joten kun samassa kirjakaupassa työskentelevä paras ystävä Stella yrittää houkutella Emilyn joulun välipäivien biletyslomalle Meksikoon, Emma keksii hätäpäissään lähteä viikon kestävälle Jane Austen –kiertomatkalle Englannin maaseudulle. Kiertomatkalaiset tosin osoittautuvat kaikki keski-ikäisiksi tai vanhoiksi  naisiksi ja mukaan änkeää myös miestoimittaja Spike, joka tekee juttua Austenin kirjojen miehiin, tai lähinnä Mr. Darcyyn, hurahtaneista naisista. Naismatkaseura osoittautuu kuitenkin mukavaksi ja varsin eläväiseksi, mutta Spike se vasta täyttääkin ylimielisen moukan kuvauksen paremmin kuin hyvin! Onneksi on kuitenkin Englannin idyllinen maaseutu, komeat vanhat kartanot ja niin, itse Mr. Darcy, jonka Emily kohtaa niin kauniissa kirjastossa kuin romanttisella yöratsastuksella.

Kaiken kaikkiaan kirjat käsittelevät vähän samaa teemaa: unelmien miestä, haavekuvia ja sen AINOAN OIKEAN löytämistä, mutta kirjat ovat pääosiltaan ihan erilaisia. Vaikka Me and Mr. Darcy on tietyiltä perusosiltaan täysin todellisuuden vastainen, se tuntuu sittenkin ”realistisemmalta” kuin The Perfect Hero. The Perfect Hero noudattelee vähän liikaakin tyypillisen harlequi-kirjan rakennetta. Mutkat vedetään suoriksi antamalla päähenkilölle valmis perintö ja laittamalla hänet täysin ilman kokemusta tai taustaa remontoimaan ja ylläpitämään Bed and Breakfast –paikkaa. Vaikka hömppä on hömppää, Britanniassakin on oletettavasti tietty byrokratia ja paperisota, joten edes ihan pienen pientä uskottavuutta(?), please.

Me and Mr. Darcy on vetävästi kirjoitettu ja lukiessa tuli tunne, että itsekin haluaisi näkemään ja kokemaan samat paikat. Ainakin näin suomalaisena lukeminen sujui ongelmitta, en tiedä sitten kiinnittääkö brittiläinen tai amerikkalainen lukija huomion vaikkapa hahmojen stereotyyppisyyteen. Käsittääkseni kirja on saanut aika paljon arvostelua, mutta ainakin minusta se oli ihan viihdyttävää luettavaa. Tosin alleviivaa suhtautuminen ”nykypäivän” Wickham –hahmoon tuntui ärsyttävällä ja loppu oli pienoinen lässähdys vähään samaan epärealistiseen suuntaan kuin toisessakin kirjassa. Mutta liikaa ei tietenkään saisi analysoida, nämä ovat ennen kaikkea VIIHDEkirjallisuutta, aikuisten satuja, joissa on onnellinen loppu. Sopivaa sohvaluettavaa synkän päivän pelastamiseksi.

 

Molempien kirjojen pääteema on eroista huolimatta kuitenkin samankaltainen: naisena on turvallista luoda ihannekuva jostakin lähes saavuttamattomasta ja täydellisestä ja fiktiivisestä (Jane Austenin luomasta) miehestä. Jos pidät kiinni tästä ja yrität etsiä häntä lihaa ja verta olevista miehistä, pieleen menee. Ja vaikka mies olisi kuinka herramies 1800-luvun alun Englannissa, viihtyisikö nykynainen todella täysin toisesta ajasta ja käytöstapakulttuurista olevan miehen kanssa? Tuona aikana kun myös naisten käyttäytymisnormit olivat aivan toisenlaiset….

 Vaikka kirjat ovatkin viihdyttäviä, minun listallani Jane Austenia mukailevat elokuvalliset viritelmät ajavat ohi (ainakin toistaiseksi) kirjallisista muunnelmista. Jo vähän vanhempi teinileffa Clueless on edelleen huisi tulkinta Emmasta (ja kun kerran irrottaudutaan kirjan ympäristöstä, parasta on sitten irrottautua kunnolla!). Uudempaa tuotantoa edustaa minisarja Lost in Austen, Eksyin Jane Austenin maailmaan. Pakko todeta, että ensimmäisellä kerralla olin vähän liikaa kiinni Ylpeys ja ennakkoluulo kirjassa, mutta toisella ja kolmannella katselukerralla sarja alkoi hykerryttää. Siinäkin teema on vähän sama: millainen olisi ”oikea” omaa aikaansa elävä Jane Austenin Mr. Darcy, siinä vain asetelma on kiepsautettu toisin päin pudottamalla nykynainen menneisyyden maailmaan. Yhtä kaikki, ainoa oikea Mr. Darcy –tulkinta on edelleen SE minisarja ja SE Colin Firth ;D Uusinta Ylpeyden ja ennakkoluulon elokuvaversiota en ole katsonut, enkä aio katsoakaan.