Hömppäviikonloppu <3
NEITO JA KYYNELEET
Olipa kerran neito ja kyyneleet,
Luokse kartanon herran niin kaukaa saapuneet.
Mies portilla oottaa ja tuntee nuo kyyneleet.
Läpi pimeän kantaa, kietoo aamuun valkoiseen.
Miks muistoissaan kulkee – ne usva peittelee.
Soi laulus’ vain murheet, soi neidon kyyneleet.
Hän muistaa menneen silloin tuoksui toukokuu.
Jäi tyhjät huoneet, menneet polut sammaltuu.
Hän juoksi missä tuuli puita suutelee,
Mut nyt ne puut on jäätyneet.
Niin katsoi taakse, painoi mieleen toukokuun.
Jäi tyhjät huoneet menneet polut sammaltuu.
Niin menneen tuntee, laulun kaihon kuuntelee,
Kun soivat neidon kyyneleet.
Silmissä kuultaa neito ja kyyneleet;
Sanat kartanon herran niin kauan kaikuneet.
Kuiskaavan oottaa: ”tahdon”, kun aamu valkee
läpi pimeän kantaa, kietoo huntuun valkoiseen.
Vaik muistoissaan kulkee, ne pois jo peittelee.
Vain laulus on murheet ja neidon kyyneleet.
Hän muistaa menneen silloin tuoksui toukokuu.
Jäi tyhjät huoneet, menneet polut sammaltuu.
Hän juoksi missä tuuli puita suutelee,
Mut nyt ne puut on jäätyneet.
Niin katsoi taakse, painoi mieleen toukokuun.
Jäi tyhjät huoneet menneet polut sammaltuu.
Niin menneen tuntee, laulun kaihon kuuntelee,
Kun soivat neidon kyyneleet
(Hyvät hyssykät)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti