sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Neulomista monella rintamalla

Alkoi loma. Ja alkoi kyh . Piti sitten perjantai-iltana valvoa siihen saakka, että vuorokausi vaihtui, jotta sai tehtyä aloituksen. Ensimmäiseksi työksi tuli Akimbo-huivi, joka eteni eilen mukavaa tahtia.


Toisena työnä puikoille hyppäsivät Jaywalker-sukat, tosin junior-mallin silmukkamäärillä.






Lukurintamalla piti kaivaa esiin, ihan kyh-neulonnan ja blogin kunniaksi, Kaisa Viitalan (o.s. Ikola) Oikein nurin - Romaani erään elämän langoista. Kaisa Ikola kirjoitti aikanaan Hullu luokka -sarjaa, josta pidin todella paljon. Oikein nurin ei kuitenkaan ole ihan tavallinen kirja. Kun Viitala ei saanut yrityksistään huolimatta kirjaa julkaistua, hän päätti tarjota kirjaa bloginsa kautta. Kirjan saa itselleen pdf-muodossa, "hintana" on lahjoitus (rahaa, neuleita, tavaraa, aikaa jne.) jollekin hyväntekeväisyyskohteelle.

Kirjan päähenkilö Anni on päälle kolmikymppinen nainen, joka tekee töitä projektinvetäjänä käsityöyrittäjä-hankkeessa. Annin kihlattu, Jaakko, on kiireinen rakennusyrittäjä ja kun Jaakko nykyään viettää yhä enemmän ja enemmän aikaa töidensä parissa, Anni tuntee itsensä yksinäiseksi. Asiaa ei auta se, että pariskunta on muuttanut Jaakon kotikaupunkiin, jossa Annilla ei ole juuri tuttuja. Annin paras ystävä Ninni asuu sinkkuna Helsingissä ja ystävykset pitävät yhteyttä tietokoneen välityksellä. Ninni pitää sinkkunaisen elämästä kertovaa blogia ja pitkään epäröityään Annikin päättää uskaltautua blogien maailmaan. Anni sattuu löytämään käsityöblogit ja kun vielä eräs piikikäs projektin asiakas uskaltaa arvostella Annin käsityötaitoja, Anni sisuuntuu. Onko siinä nyt laitaa, että käsityöalan projektia vetävä ei osaa itse mitään! Anni kokeilee; syntyy onnistumisia ja epäonnistumisia. Blogien ja tekemisen kautta Anni löytää aivan uudenlaisen maailman ja saa myös liudan uusia tuttavuuksia ihan live-elämässäkin. Harmi vain, että Jaakolla tuntuu olevan jotain käsityöharrastusta vastaan


Kirja kuvaa herkullisella tavalla käsitöiden (ja netin) maailmaan hurahtamista. Monessa kohdassa on pakko nyökytellä ja hekotella, että noinhan se menee (vaikka blogi tulikin vähän jälkijunassa ja revontuli-huivi on edelleen neulomatta). Käsityöblogien, neuleyhteisön, tapaamisten, lankojen, ohjeiden, neulomusten kuvaukset lumoavat lukijan. Harmittaa todella paljon, että kirja ei ole kelvannut kustannettavaksi, ei edes jatkokertomuksena käsityölehteen. Kirjan kirjoittamisesta on jo jonkin aikaa ja tvt-tekniikan kehitys on ollut nopeaa, tämä näkyy myös nykypäivän nettimaailmassa. Tämänkin blogitekstin kuvat on otettu iPadilla. En tiedä, onko kirja jotenkin liian kiltti tai liian idyllinen nykypäivän kustantajan silmin, mutta itse ainakin lukisin mielellään enemmän tämäntyyppisiä kirjoja.

"Onkohan näissä langoissa jotain aromaterapeuttisia aineita, vai miksi niiden koskettelu tuntuu niin hyvältä?"

Tanja hymyili ja silitteli vyyhteä.
"Kaipa tässä kylmässä maailmassa, jossa ihmisiä heitellään miten sattuu, tuntuu vain lohdulliselta kun on jokin lämmin ja pehmäe asia, joka vielä antaa mahdollisuuden luoda uutta ja kaunista."

Lisää Oikein, Nurin -kirjasta löytyy täältä.

10 kommenttia:

  1. Kivan värisiä töitä olet aloittanut. Oikein odotan miltä näyttävät, kun tulee valmiiksi. Voi että tuo lopun lainaus on kuin omasta elämästä =) Työkaverit ihmettelevät, kun kerron (taas) ostaneeni lankaa... väriterapiaksi minä sitä kutsun ja käyn silittelemässä niitä ihanimpia vyyhtejä välillä, kunnes keksin mitä niistä voisi tehdä ;)

    Tsemppiä blogin pitämiseen. Täällä tulen vierailemaan uudestaankin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempittämisestä :) Lankaa ei todellakaan voi olla koska liikaa (nimim. yritän olla ajattelematta lankavaraston kokoa...) ja kun niitä ihania lankoja on niin paljon! Pienellä paikkakunnalla asumisessa on hankaluutensa, lankaa tahtoo löytää vain ruokakaupan Novitan-valikoiman ja lähimpään varsinaiseen lankakauppaan taitaa olla lähemmäs sata kilometriä. Onneksi on nettikaupat, vaikka parasta olisikin päästä hypistelemään niitä vyyhtiä ihan livenä. Mutta kuten sanottu, kyllä tuota lankaa on päässyt kertymään ihan kiitettävästi, vaikkei sitä lankakauppaa ihan vieressä olekaan.

      Poista
  2. (Äh, kommmenttini syötiin... tässä ei ilmeisesti voi kommentoida anonyymisti, onko se sulla tarkoituksella niin?)

    Hei, löysin tänne jostain kirjablogista, ja kirjoitat tosi vetävää tekstiä! Luin heti kaikki kirjoja käsittelevät tekstit. Neulepuolesta sain sen ilon että (mahdollisesti vinoutuneesti) minusta tämän blogin visuaalisuus on paljon raikkaampaa ja kauniimpaa kuin monessa pelkässä kirjablogissa.

    Kiinnostuin tuosta Oikein nurin -kirjasta niin paljon, että kävin hankkimassa sen itsellenikin. En itse harrasta käsitöitä mutta kuvauksesi lankojen lumoavuudesta oli vastustamaton. :) Lisäksi oon kiinnostunut tuosta neulebloggaamisesta ja verkostoitumisesta netissä. Tuntuu ihmeelliseltä, miksi kukaan ei ole halunnut kustantaa kirjaa. Neulebloggaaminen tuntuu sellaiselta muotijutulta, johon luulisi kustantajien innoissaan tarttuvan. Siis että se on nyt pinnalla ja ihmisiä kiinnostaa se. Ehkä silloin kun kirja kirjoitettiin (ilmeisesti pari vuotta sitten) neulebloggaaminen ei ollut vielä niin valtavirran tiedossa?

    Joka tapauksessa kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, tuo kommentointi-systeemi ei ole tarkoituksella, en edes itse tajunnut, että kommentointi vaatii tunnistautumisen. En ole aina ihan kärryillä näistä asioista, mutta eiköhän sen saa jostakin blogin asetuksista muuttua, pitää tutkailla.

      Kiitos kommentista! Mietin blogia perustaessa, tuleeko tästä liian sekava, kun yritän yhdistää kahta eri asiaa. Varsinkin kun sekä kirja- että neuleblogaajilla on usein selkeä tyyli. En kuitenkaan halunnut perustaa kahta erillistä blogia, joten menen tällä. Kuvien suhteen minusta tuntuu, että kuvat ovat muihin verrattuna pikanappauksia, monessa neuleblogissa on panostettu paljon kuvaamiseen, mutta ehkä tässäkin tyydyn omaan linjaan.

      Kaisa Viitala (entinen Ikola) kommentoi itse kirjastaan erään blogitekstin keskusteluissa:
      "Tarjosin tekstiä Gummerukselle (jolla lytättiin täysin sen ensimmäinen versio, joka toki olikin tätä huonompi), Karistolle (jolla luettiin useampaan kertaan mutta olisi vaadittu niin isoja juonellisia muutoksia etten halunnut niitä tehdä), ja sitten eräs blogiani lukeva pienkustantamon edustaja myös halusi lukea, olisi halunnut muuttaa liikaa ja hylkäsi.

      Isompia kustantamoja en edes yrittänyt, koska kunnioitan itse Gummeruksen ja Kariston makua ja totesin, että ellei niillä mene läpi, on turha yrittää muillekaan. (Toivottavasti olen väärässä - toki tuon vieläkin mieluusti kirjana näkisin.) Kotimaiset käsityölehdet kävin läpi kaikki, turhaan, eivät halunneet edes näytepätkää nähtäväkseen. .... entinen kustantamoni Kirjapaja, joka vielä 1990-luvulla julkaisi myös nuortenkirjoja, on nyttemmin keskittynyt täysin ns. kirkolliseen kirjallisuuteen eikä julkaise enää mitään muuta, siksi en edes tarjonnut tekstiä sinne."

      Itseä harmittaa kovasti, ettei kirja ole päässyt julkaistavaksi asti, toisaalta myös kiinnostaa kovasti, miltä kirja tuntuu sellaisesta, joka ei harrasta aktiivisesti neulontaa.

      Poista
    2. Nyt on kivempi kommentoida kun voi valita tällaisenkin vaihtoehdon :)

      Käsittämätöntä, ettei kukaan halunnut tekstiä... en ole vielä päässyt lukemaan, voin tulla sitten kertomaan, mitä tykkään!

      Poista
    3. Tuo kirjani on tosiaankin "vanha", kirjoitin sen talvella 2008, kun olin työttömänä mutta onnistuin jostakin käsittämättömästä syystä saamaan taidetoimikunnan apurahan. Silloin ei mistään iPadeista tiedetty tavallisissa perheissä, enkä itse ollut aktiivinen Facebookissa, joten Ninni ja Anni chattaavat Skypen eivätkä FB:n keskustelutoiminnon kautta jne.

      Tuolloin neuleblogit elivät kulta-aikaansa, niissä oltiin todella aktiivisia. Nythän innostus on ehkä jo hitusen hiipumassa. Mutta yleensähän noissa isoissa taloissa (kustantamot ja kirjakerhot - esim. ohjekirjaa kärjestä neulottaville sukille mainostettiin suurena uutuutena ja innovaationa, vaikka näin oli nettiohjeilla neulottu sukkia jo vuosia :) tullaan askeleen jäljessä, joten ehkä siellä ei silloin vielä tajuttu bloggaamisen merkitystä.

      Joka tapauksessa olen hirmuisen iloinen, kun ihmiset ovat blogin kautta löytäneet kirjan ja sitä "ostaessaan" tulleet tehneeksi paljon hyvää. Jos kirja olisi julkaistu kansien välissä, kustantamo olisi jo aikapäiviä myynyt sen alennusmyynnissä pois eikä ottaisi uutta painosta. Nyt taas kirjaa voi ostaa niin kauan kuin nettimaailma pystyssä on.

      Poista
    4. No nyt on neuleromaani luettu. :) Se oli tosi vetävästi kirjoitettu ja viihdyttävä! Tempasi mukaansa niin että piti lukea yhdessä päivässä. Ja kyllä innostuin käsitöistä. Ostin lankaakin ja ajattelin, että teen yhden salomoninsolmuhuivin, kuinka vaikeaa se nyt voi olla. En mene takuuseen, että huivia koskaan valmistuu, olen ennenkin innostunut hetkeksi jostain käsityöstä ja sitten jättänyt kesken. Mutta näin ilman omaa käsityöharrastustakin kirja kyllä vei mukanaan!

      Poista
    5. Vielä reilut 10 vuotta sitten villasukka oli minulle Novitan seiskaveikasta (joskus urhoollisesti Nallesta) prymin 4 puikoilla tehty, varresta aloitettu, vahvistetulla kantapäällä ja sädekavennuksella tehty. Pienen kaupungin ainoasta lankakaupasta saattoi ostaa esim. Maijaa, jonka värikirjo oli jotain ihmeellistä. Samasta kaupasta löytyi aitoa villalankaa, josta oli hyvä tehdä saapassukkia. Sitten jossain vaiheessa löytyi neuleblogit, Ravelry, kanssaneulojat, netin lankakaupat, upeat ohjeet (myös englanniksi). Nykyään lankavarasto taitaa hipoa 50 kiloa, puikkoja löytyy koivuisina, ruusupuisina ja hiilikuituisina ja silläkin ajalla, jonka Ravelryssa viettää, voisi tehdä aika paljon muuta. Eikä ei neulova ystävä ymmärrä miten voi hihkua riemusta, kun postista tulee kasa ihanan väristä ja ihanan tuntuista lankaa. Minulle oli myös suorastaan shokki tajuta miten eri tavoilla voidaankaan tehdä oikeita ja nurjia silmukoita. Olin toki esim. englantilaisista ja amerikkalaisista sarjoista nähnyt, miten hankalannäköistä heidän neulontansa langan viskaamisiseen oli, mutta että ”normaaleja” silmukoita voidaan tehdä noinkin ja että se koulun tapa ei olekaan se ainoa oikea. Samoin on löytyneet erilaiset kantapäät ja kärjistä aloitettavat sukat, pitsihuivit ynnä muut. Vielä kun saisi selätettyä villapaitakammon. Ja postissa taitaa olla tulossa juuri sopiva lanka revontulihuiviin, se tulee Ravelryn Kaheli-ryhmä hep-voittona :D Ei sitä aina todellakaan aina muista, että neulomiseen voi suhtautua monella tavalla. Onneksi tuo kirja kuitenkin kiertää täällä nettimaailmassa.

      Ja onnea Buurille uudesta aluevaltauksesta ;)

      Poista
  3. Haha, pakko tulla tänne vielä kertomaan, että nyt se huivi on 110x60 cm ja lanka loppui. Ajattelin, että ostan vielä yhden kerän lankaa että siitä tulee vähän isompi. Polttavin ajatus on tällä hetkellä, että entäs sitten kun se huivi valmistuu, mitä minä sitten teen??! Olisi kiva opetella jotain uutta ja hauskaa niin kuin nuo salomoninsolmut. Huiveja voisi tehdä lisää tai ehkä vaikka neuletakin lapselle. Pitsiä olisi hauska virkata... ehkä neuloa jotain puikoillakin... ilman tätä blogia ja tuota kirjaa en olisi tässä!

    VastaaPoista
  4. Ooo, hienoa! Tuostahan saisi melkein pontson tai kiepautettua muuten ylle. Minulta on vielä solmut tekemättä, kun tartun harvemmin virkkuukoukkuun. Siitä se lähtee!

    VastaaPoista