Retriitti voi olla muutakin kuin hiljentymistä

Kesäloman kunniaksi on tullut reissattua, ihan pienimuotoisesti ja kyh-työt mukana ;) Menneenä viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin elämää piristi suunnattomasti Lieksan Tappaaminen, neuleretriitti, joka keräsi 24 eri-ikäistä, erivpuolelta Suomea tulevaa ja erilaista naista Timitran linnan katon alle. Timitran linna on varsin uusi hostelli, joka on menneisyydessään toiminut rajavartioston tiloina, joten pihalla voi törmätä mm. seuraavanlaisiin ohjeistuksiin.

Onneksi itse hostelli on huomattavasti vieraanvaraisempi, vastaanotto oli todella ystävällistä ja ruoka erinomaista. Rakennuksen historia näkyy mm. pesu- ja saunatiloissa, jotka olivat varsin armeijamaiset ja ennen kaikkea ihanan tilavat. Retriitit saatetaan usein yhdistää hiljentymiseen, mutta kun tällainen naisporukka kokoontuu, tapaamisesta ei puutu ääntä ja jutut liikkuvat laidasta laitaan. Tappaamisessa neulottiin, virkattiin, kehrättiin (siitä olen, vielä, pysytellyt kaukana) ja viettiin yhdessä laadukasta vapaa-aikaa. Univelkaa saattaa kertyä (tänään piti ottaa jo päiväunet, jota teen todella harvoin), mutta henkinen virkistyminen ja naurukiintiön täyttäminen ovat taattuja. Itse sain retriitissä edistettyä kyh-huivia, virkattua istuinalustaa (parveketuolille) ja aloitettua kahdet sukat. 

Toki paikalla oli myös erinäisiä houkutuksia, kun tarjolla oli kahden kotimaisen värjärin lankoja ja kuituja. Nämä lähtivät kotiin (kuvasta puuttuu vielä yksi vyyhti, joka näkyy ylemmässä kuvassa ja on jo osittain muuttunut sukiksi). Kuvassa 3 vasemman puoleista vyyhteä ovat KVG eli Kati Wilhelmiina Guméniuksen lankoja, kaksi ensimmäistä ovat väriä Viol ja kolmas on Hallon. Langat ovat 75/25 villaa/nylonia ja metrejä vyyhdessä on 420. Loput langat ovat Louhittaren luolan Väinämöisiä, värit on mallia Eiku eli ne ovat uniikkeja vyyhtejä, joko kokeiluita tai lopputulos ei välttämättä ole ollut ihan värikartan mukainen. Itse lanka on 75/25 villaa/polyamidia, metrejä on 400.

Kasvattaisin mielelläni erilaisia viherkasveja, mutta mustapeukaloni tahtoo koitua kasvien kohtaloksi. Tappaamisessa sain pistokkaan anopin kielestä, tämä on kuulemma sellainen kasvi, että jos saa tapettua, voi siirtyä seuraavaksi tekokukkiin. Katsotaan miten käy ;)

"Hän osasi kirjoittaa 'tiistai' niin ettei kukaan luullut sitä keskiviikoksi"

"Pöllö", sanoi Kani lyhyesti, "sinulla ja minulla on Älyä. Muiden päässä on puruja. Kun tässä Metsässä tarvitaan ajattelua - ja kun sanon ajattelua, tarkoitan ajattelua - se jää sinun ja minun tehtäväksi.
"Niin", sanoi Pöllö, "minä ajattelin."
"Lue tämä."
Pöllö otti Risto Reippaan tiedotuksen Kanin käpälästä ja katsoi sitä hermostuneena. Hän osasi kirjoittaa oman nimensä PÖLÖ ja hän osasi kirjoittaa 'tiistai' niin ettei kukaan luullut sitä keskiviikoksi ja hän osasi lukea varsin sujuvasti silloin kun kukaan ei kurkkinut hänen olkansa yli sanoen koko ajan "No?" ja hän osasi -
"No?" sanoi Kani.

- A.A.Milne: Nalle Puh rakentaa talon

Keskiviikko oli kaikin puolin murheenkryyni -päivä, mutta torstaina uskalsin vihdoin tarttua virkkuukoukkuun. En ymmärrä juuri mitään muotiasioista, mutta jopa minä olen huomannut, että pöllöt ovat olleet muotia jo jonkin aikaa. Niitä löytyy neule- ja virkkausohjeista, kankaista, koruista, koriste-esineistä jne. jne. Pieniä söpöjä virkattuja pöllöjä katsellessa on sormia syyhyttänyt jo pitkään, mutta olen vähän huono virkkaaja. Löysin kuitenkin tällaisen helpon ohjeen, joten pitihän sitä yrittää:

Lankoina ruskeassa on Novitan Nallea ja jotakin tuntematonta lankaa (vyyte hävinnyt) ja vihreässä valkoinen on Novitan Nallea ja vihreät Wollmeisea. Koukku 3. Ohjeen pöllö tehdään kiinteillä silmukoilla, mutta minä sain niillä vain sotkua, joten siirryin pylväisiin. Vähän pitää tuota tekniikkaa hioa, mutta muuten tämä on kyllä ihan söpö malli. Tämä on siis kyh#6. Nalle Puh on ollut lapsuudesta asti suuri suosikkini, joten mikäpä muu pöllöstä tuleekaan mieleen kuin Puolen hehtaarin metsä kaikkine asukkaineen. Pienenä tykkäsin vähän arasta Nasusta, nyt aikuisena pessimistisestä Ihaasta.

Onnettoman keskiviikon Kyh#5 puolestaan neuloutui Dalek-tiskirätiksi, Dalekin löytää Doctor Who:n maailmasta ja fantasia eri muodoissaan on myös yksi rakas harrastus. Tiskirätti on ohuehkosta bambulangasta. Tämänkin langan vyyte on joutunut kadoksiin, mutta sen verran siitä muistan, että vyötteessä oli pandan kuva. Dalekin ohje löytyi aikaisemmin Ravelrysta, mutta tekijä on sen sieltä poistanut, ilmeisesti ohjeella on tehty vastoin sääntöjä tiskirättejä myyntiin.

Ps. Huomenna lauantaina muuten aika monessa suomalaisessa kaupungissa kippaillaan eli vietätään Knit In Public -päivää neulomalla julkisesti.

Hullutusta helteessä

En pidä kesästä, piste! Suoranaisesti vihaan kesää, enkä ole yhteensopiva sen kanssa. On liian kuuma, on liian valoisaa, on liikaa hyönteisiä, jotka pistävät ja jättävät valtavat patit, iho joko palaa tai kehittää auringossa aurinkoihottuman ja kuumalla säällä sisällä helleihottuman, yöllä ei pysty nukkumaan jne., lista on varsin pitkä. Joten en ole ollut kovin ilahtunut näistä helteistä. Hellesään kyhäilyn olettaisi olevan jotain kevyttä, mutta kun törmäsin siivotessa Puro-keriin, piti sitten alkaa neuloa huopuvaa villaa melkein +30 asteen helteellä. Hullua hullutusta :D Onneksi on tuuletin. Jämäkerät ovat perua yhdestä projektista, jossa pilkoin keristä mieluisimpia värejä. Varastossa on myös ollut yksittäisiä keriä eri värejä, jotka olen myös joskus pilkkonut. Pesukonehuovutukseen menevissä töissä ei onneksi tarvitse huolehtia langanpäistä, kun langan vaihdot on neulottu niin, etteivät ne purkaudu heti, huovutus hoitaa loput.

3. kyh olikin sitten patalappupari, neulottu kulmasta kulmaan ensin lisäämällä ja sitten vähentämällä silmukoita. Pitäisi vielä virkata ripustuslenkki.

Ja neljäntenä työnä aloitin lapaset, aloitus lähti kärjestä, saa nähdä mihin langat riittävät, haluaisin huovutettaviin lapasiin pitkät varret.

Huomenna taidan tarttua virkkuukoukkuun ja tehdä jotain muutakin kuin ripustusnauhat patalappuihin. Katsotaan onnistuuko, virkkaus ei ole vahvin lajini.