Kyh-in aikana lukeminen on jäänyt todella vähällä ja en muista milloin olisin viimeksi lukenut näin vähän. Neuleharrastuksen aktivoituminen on muutenkin hieman hiljentänyt lukutahtia. Tämänkin Robertsin trilogia ehti jo ilmestyä kokonaisuudessaan, ennen kuin tartuin siihen. Hömppää varten tarvitaan oikea mielentila ja kesäloman yön tai aamut ovat parasta aikaa sohvalla lukemiseen. Tutustuin Nora Robertsiin lukioikäisenä kun sain lahjaksi kirjan Kätketyt kalleudet. Ja se oli menoa. Ensin luin ja pikkuhiljaa hankin omaksi sen mitä oli julkaistu suomeksi. Sitten kun tajusin, että Robertsilla on paljon sellaisia kirjoja, joita ei ole suomennettu, kokoelma vain karttui. Ennen varsinaisia romaaneja Robets kirjoitti Harlequin kirjoja ja niitäkin on tullut hankituksi. Lopetin kokoelman laskemisen, kun kokoelmassa oli 100 Robertsia ja siitä on jo jonkin verran aikaa... Tällä kertaa tartuin Robertsin Boonsboro Inn -trilogiaan. Jos mahdollista, nykyään luen Robertsit mieluiten englanniksi.
Pienessä Boonsboron kaupungissa Montgomeryn veljekset Becket, Owen ja Ryder sekä heidän leskeksi jäänyt äitinsä kunnostavat vanhaa rakennusta hienoksi ja originaaliksi majataloksi. Majatalon jokaisesta huoneesta tehdään uniikki ja huoneet nimetään kuuluisan rakastavaisparin mukaan. Ennen pitkään, lähinnä puuhakkaan äidin ansiosta, kunnostusurakka laajenee koskemaan leipomoa, lahjakauppaa, ravintolaa, kuntosalia ja mitä nyt puuhakas äiti vielä keksiikään. Mutta majatalossa tapahtuu jo ennen kuin se on saatu valmiiksi ja avatuksi, sillä ikivanhassa majatalossa tuntuu majailevan nainen Amerikan sisällissodan ajoilta. Kaupungissa asuu myös kirjakauppaa pitävä yksinhuoltaja Clare, pitzapaikan omistava Avery ja lopulta näiden kahden naisen vanha ystävä Hope palkataan majatalon emännäksi.
The Next Always
Arkkitehti Beckett on ollut ihastunut Clareen jo kouluajoista saakka, mutta Clare on päätynyt naimisiin miehen kanssa, josta tuli sotilas. Claren odottaessa kolmatta lastaan mies menehtyi ja lopulta Clare muutti kolmen pienen poikansa kanssa takaisin kotikaupunkiinsa. Lopultakin Claren ja Becketin välillä kipinöi, mutta becket saa todeta, että yksinhuoltajan arki ei ole kovin mutkatonta ja että kolmen, alle kouluikäisen, toimintasankareista pitävän poikajoukon kanssa on tekemistä. Lisäksi Clare huomaa saavansa huomiota toiseltakin mieheltä, tällä miehellä vain tuntuu olevan pelottava pakkomielle Clarea kohtaan, onneksi kummitus pelastaa päivän.
The Last Boyfriend
Montgomeryn veljessarjan keskimmäinen Owen ja irlantilaista sukua oleva Avery ovat olleet aina ystäviä. Owen on perheensä moottori; listojen laatija, väsymätön organisoija, joka vastaa veljesten rakennusprojektien yksityiskohdista. Avery on taas räväkkä, hiustensa väriä jatkuvasta vaihtava päättäväinen nainen, joka toteuttaa vaikka minkä suunnitelman. Averyn äiti on hylännyt perheensä Averyn ollessa vasta lapsi ja siitä saakka ainoaksi lapseksi jääneen Averyn elämän tärkein ihminen on ollut hänen isänsä. Owenin ja Averyn välinen ystävyys muuttuu joksikin muuksi, mutta onko sillä kummankaan taholta pysyvää pohjaa?
The Perfect Hope
Hope johti osaamisella ja taidolla suuren kaupungin isoa hotellia ja seurusteli hotellin omistajan pojan kanssa, kunnes tämä paukautti menevänsä naimisiin aivan toisen naisen kanssa. No olisi mies tarjonnut Hopelle salaisen rakastajattaren paikkaa, mutta Hopen tie kulkee pikkukaupungin uuden majatalon emännäksi. Asuuhan kaupungissa kaksi hänen vanhaa ystäväänsä. Majatalon omistavat Montgomeryt ottavat Hopen vastaan kaikella lämmöllä, mitä nyt nuorin veljeksistä Ryder tuntuu olevan ainaisella sotajalalla Hopen kanssa. Ryder on miehinen mies, joka viihtyy parhaiten rakennuksilla, hän onnistuu ratkomaan ongelman kuin ongelman, mutta naisen kyyneleet saavat hänet pakenemaan. Ryderin mielestä Hope on snobi ja Hopen mielestä Ryder on ylimielinen. Mutta voivatko vastakohdat sittenkin täydentää toisiaan? Samalla kun parin kiistely muuttuu rakkaudeksi pitää vielä selvittää majatalon kummituksen tarina ja kohtalo.
Kevyttä hömppää, tyypillistä Robertsia. Markkinoinnin kannalta Trilogia on tietysti kaikin puolin järkevä, miksi kirjoittaa vain yksi kirja, kun venyttämällä tarina kolmeen osaan, saa samalle lukijalle myytyä kolme kirjaa. Majatalo ja sen remontoiminen tarjoaa mielenkiintoisen ympäristön ja hömppäkirjalle on aina eduksi, jos juoneen pystytään tuomaan jotain lisuketta, lopputuloshan on kuitenkin päivänselvää. Kiinnostavintahan näissä kirjoissa on se, miten kirjailija johdattaa lukijansa itsestään selvään loppuun. Trilogiamuodossa on myös omat heikkoutensa, sillä tarina harvoin jaksaa kantaa kaikkien kolmen osan verran. Tällä kertaa sarjan heikoin osa on minusta toinen kirja, se tuntuu lähinnä läpijuoksulta ja esim. Averyn äitiongelmat huitaistaan ohi tuosta vaan. Romantiikkakaan ei ole ehtymän kaivo, joten aika moni kirjan kuvio tuntuu uudelleen lämmittelyltä ja Robertsin aikaisempiin kirjoihin verrattuna tulos on aika laimea. Kummitus-näkökulma olisi muuten ihan kiinnostava, mutta kun sekin alkaa olla jo vähän kierrätettyä. Robertsin MacKade Brothers -sarjassa (ei suomennettu) veljessarja löytää itselleen rakkaat ja kirjassa selvitetään Amerikan sisällissodan kummitusta. In the Garden –trilogiassa (suomennettu) leskeksi ja yksinhuoltajaksi jäävä nainen muuttaa asumaan työnantajansa kanssa samaan taloon, jossa kummittelee, kummitus vain ei ole aina kovin ystävällismielinen. Midnight Bayou (Sydänyö) -kirjassa mies kunnostaa ostamaansa vanhaa taloa, jossa kummittelee. Kierrätys ei sinällään häiritse, jos kirja on kirjoitettu hyvin, nyt trilogia jää tuntumaan hieman väsähtäneeltä. Nora Roberts muuten oikeasti omistaa Boonsboro –nimisen hotellin, jonka huoneet on nimetty samalla tavalla kuin trilogiassa, eli markkinointikeinohan se tämäkin on ;) http://www.innboonsboro.com/
Luen parhaillani toista hömppäkirjaa ja sitä lukiessa on kyllä pakko kiittää Robertsia siitä, että hän onnistuu hömpässäkin luomaan jokseenkin uskottavan ympäristön tarinalle. Lukemassani kirjassa nuori nainen perustaa tuosta vaan B&B-paikan ostamaansa taloon (ei kovin uskottavaa), Roberts sentään ottaa tarinassaan huomioon, että remontoidessa tai liiketoimintaa perustettaessa tarvitaan lupia, tarkastuksia, byrokratiaa, suunnitelmia, markkinointia jne. Pidän hömpästä, joka on edes jossain kohdassa uskottavaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti