"Eikä kukaan voinut aavistaa, millaisiksi ihmiset muuttuivat, kun oli pakko taistella elintilasta."

Minulle on lapsesta saakka opetettu, että elämää on kunnioitettava, koska meitä edeltäneet sukupolvet lähes tuhosivat kaiken. He ahnehtivat valtaa ja rikkauksia niin etteivät yhtään välittäneet ympäristöstä. Gaialaiset vaistosivat lähestyvän katastrofin ja vetäytyivät autiomaahan säilyttääkseen perinnön. Toiset taas tekivät kaikkensa estääkseen tuhon, mutta he eivät mahtaneet mitään bioaseille, jotka karkasivat laboratorioista ja surmasivat miljoonia ja miljoonia. Eikä kukaan voinut aavistaa, millaisiksi ihmiset muuttuivat, kun oli pakko taistella elintilasta. Sellaista määrää kuolemaa ei voi käsittää. Ei millään.

Viime viikko oli työviikkona hyvä, mutta varsin työteliäs. Viikonloppuna teki mieli lukea jotain arjesta irrottavaa. Haruki Murakamin tiiliskivi oli vähän liikaa väsyneille aivoille, joten tartuin nuortenfantasiaan, Eija Lappalaisen ja  Anne Leinosen kirjaan Hiekkasotilaat. Kirja on osa trilogiaa, olen lukenut ensimmäisen osan, Routasisarukset, kaksi vuotta sitten. Trilogian viimeinenkin osa on jo näköjään ilmestynyt, joten pitää yrittää metsästää se luettavaksi. Koska ensimmäisen osan lukemisesta on aikaa, oli aluksi vähän haasteellista muistaa kirjan tapahtumia. Kirjassa palataan kyllä edelliseen osaan, mutta ei harrasteta suurempaa kertaamista. Toisaalta se on hyvä, sillä kertaus on yleensä sarjojen helmasynti. Onneksi asiat palautuivat mieleen. Varmaan pitäisi joskus lukea koko trilogia yhteen putkeen. Trilogian osista on vähän paha mennä sanomaan yhtään mitään spoilaamatta ensimmäisen kirjan ja koko sarjan juonta, joten kirjoittelenkin vain jotain yleisiä asioita kirjan maailmasta.

Kirjan maailmassa eletään 2300-lukua ja ihmiskunta on onnistunut jo melkein tuhoamaan itsensä. Pari vuosisataa sitten ihmiskunta eli kehityksensä huipulla luoden huipputeknologiaa ja valjastaen käyttöönsä kaiken, mutta kuten arvata saattaa, ahneella on huono loppu. Kehitys johti valtavaan biokatastrofiin, jonka lopputuloksena maailmaan jäi rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita. Koko sarja lähtee liikkeelle Euraaniasta, vanhasta Euroopasta. Ihmiset ovat hajaantuneet pieniin ryhmiin, yrittävät selvitä parhaansa mukaan ja pitää yllä haurasta tasapainoa. Ihmisten lisäksi maailmassa elää joukko lähinnä geenimanipulaatiosta syntyneitä olioita ja eläimiä. Katastrofin jälkeen eri alueet sopivat, että jäljelle jäänyt tavara ja resurssit jaetaan tasaisesti kaikille, mutta maailma on ajautunut sodan partaalle, koska toiset ovat ahneempia kuin toiset. Taivas on rohmunnut itselleen valtaosan jäljelle jääneestä teknologiasta ja hallitsee valtavia ruokatehtaita ja sähköntuotantoa. Metsässä ja muilla reuna-alueilla kärsitään puutteesta ja nälästä. Rikolliset (sekä syyttömät että syylliset) lähetetään vartioidulle alueelle autiomaahan. Ihmiskunnan ei voi enää antaa lisääntyä holtittomasti, joten Merellä asuvat Tiinettäret muuttavat suurimman osan teini-ikäisistä hedelmättömiksi aikuistumisriitin yhteydessä. Vain harvat ja valitut saavat lisääntyä. Lisäksi Tiinettäret vastaavat lasten tuotannosta valikoiden syntyviin lapsiin parhaat ominaisuudet ja syntyvät lapset lähetetään kasvatettavaksi Kehdon tai Laakson perheisiin.

Tavallisessa maailmassa joillakin ihmisillä tuntuu olevan epätavallisia kykyjä, jotka pelottavat muita. 2-vuotiaana Laaksoon kasvatettavaksi lähettävä Utu osaa puhua koneiden kanssa. Hänen kasvatti-isänsä toivoo Utun ottavan vastuun perheestä ja samalla kun Utu yrittää piilotella kykyään. Utu kasvaa kuunnellen kasvatti-isänsä tarinoita salaperäisestä matkaaja Regosta ja Utukin on varma, että maailmasta löytyisi paljon uutta ja ihmeellistä. Udun kasvattiveli Marras on karkotettu pois Laaksosta, sillä hänen epäillään olevan vastuussa erään nuoren tytön kuolemasta. Marras puolestaan osaa manipuloida ihmisten tunteita. Utu haluaisi lähteä etsimään paitsi Marrasta myös tietoja omista biologisista vanhemmistaan. Elämä suljetussa yhteisössä ei ole helppoa. Metsässä asuva kapinallinen Sarim on vahva ja täysin vahingoittumaton, hän ei ole koskaan loukkaantunut eikä ole koskaan ollut sairas, hän selviytyy mistä tahansa olosuhteista ja pystyy elämään päiväkausia ilman ruokaa tai unta. Hän on saanut lapsena haltuun ennustuksen, jonka johtaja hän uskoo olevansa. Sattuma johdattaa eri ihmiset yhteen ja lopputuloksena on hallitsematon ketjureaktio. Mutta onko ennustus totta, kuka sen on keksinyt ja selviääkö ihmiskunta hengissä keskinäisien kinojensa keskellä?

Sarja on periaatteessa nuortenkirja, mutta kelpaa se myös näin aikuiselle lukijallekin. Tyylilaji on jossain scifin ja fantasian välimaastossa. Dystopia, koneet ja karuksi muuttunut maailma ovat scifi-puolta, ”mystinen” ennustus ja erilaiset mutantoituneet hahmot lankeavat fantasian puolelle. Ilmeisesti kirja jakaa aika lailla mielipiteitä ja osa lukijoista tykkää, osa ei. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Minultakin oli jäädä sarjan ensimmäinen osa lukematta, sillä kirjan ulkonäkö ja takakansiteksti eivät houkutelleet. Luin ensimmäisen kirjan bookcrossing-rinkinä, sillä kirjan kuvaus bookcrossing-sivustolla tuntuikin jo sitten ihan kiinnostavalta.

Kirja on vetävästi kirjoitettu ja tapahtumia ja käänteitä riittää. Toisen osan pituus on sivuissa muutama päälle 400, joten ihan kunnon tarinasta on kyse. Tarinan päähahmot ovat itsekin luonnollisesti nuoria ja sarja on myös samalla (yllätys, yllätys) kasvutarina. Kasvun ja kokemusten myötä nuoret hahmot menettävät viattomuutensa ja osa myös henkensä. Taustoja ei ole kovin paljon selitelty ja vaikka toinen osa avaakin enemmän tarinaa ja juonta, taustoista, ryhmittymistä ja maailmasta olisi ollut mielenkiintoista saada enemmänkin tietoa. Kirjassa on valtavan paljon erilaisia teemoja ja isojakin asioita käsitellään aika nopealla tahdilla, joten lukija ei välttämättä ehdi jäädä pohtimaan kirjan maailman syntyjä syviä. Sarjan ensimmäisessä osassa kertojia on kaksi, toisessa osassa jo enemmän. Tarinaa katsotaan aina kunkin hahmon kannalta ja toisessa osassa kerronnat tekevät välillä aikahyppäyksiä, kun tarinassa hypätäänkin  muutama päivä tai viikko taaksepäin. Menee vähän sekavaksi, mutta toisaalta kirjan tarinan tilannekin on varsin sekavassa vaiheessa. Hyppely myös mahdollistaa samojen tapahtumien katsomisen eri hahmojen kautta toisaalta tämä saa tarinan junnaamaan paikoillaan. Eniten kirjassa häiritsivät kertojaäänet. Kukin hahmo kertoo tarinaa minä-muodossa, mutta kertojanääni on persoonaton. Jossain kohdassa piti jopa tarkistaa, että kukas nyt onkaan äänessä. Kirjan loppu jää aika lailla suvantovaiheeseen (ja pari viimeistä käännettä ovat aika lailla etukäteen nähtävissä), mutta mielenkiintoinen tarina, josta pitää ehdottomasti lukea myös se viimeinen osa. On aina ilahduttavaa löytää kelvollista suomeksi kirjoitettua scifi/fantasia -kirjallisuutta ja varsinkin sellaista, missä ei seikkaile vampyyreita, ihmissusia ja muita muodin mukaisia hahmoja.

On heitä seitsemän:

tunteiden tuntija sodan aloittaa,

kuiskausten kuulija kauas pois lentää.

synnyttäjä kantaa katkeruutta kupeissaan,

kääpijä rakkaansa menettää,

kuollut hautoo juoniaan,

orja käsillään parantaa,

ja soturi vapaudesta taistelee.

On kahdeksas: hän kutoo kankaitaan,

ja loimet nuo kohtalon sekoittaa.