Rautakolmio

Helteisenä kesäpäivänä kalastava lomalainen löytää pienen Brändön saaren rannasta kaksi muoviin käärittyä ruumista. Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen uuden jutun. Puupposen, Koivun ja Kallion lisäksi mukana jutun selvittelyssä on solussa lainassa oleva nuori naispoliisi Jenna Ström. Naispuolisen uhrin tunnistaminen tuo mukaan läheisen huvilan perheen, jonka perhekuviot ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaiset. Nenänsä tapaukseen työntää myös paikallispoliisi Jon Berg. Marian perhe on lomalla ulkomailla, joten Marialla on aikaa painaa pitkää päivää. Tilanne muuttuu kiinnostavaksi, kun Maria törmää jutun yhteydessä vanhaan tuttavaan. 

Leena Lehtolaisen ensimmäinen Maria Kallio –dekkari on julkaistu vuonna 1993, joten Rautakolmion kannessa komeilevassa tekstissä juhlitaan Kallio –kirjojen 20-vuotista taivalta. Valitettavasti vain tämä ”juhlakirja” oli minulle pettymys. Yleensä en ole kovin hyvä arvaamaan syyllisiä, tällä kertaa syyllinen pomppasi henkilögallerian keskeltä aika vahvasti esiin. Jotenkin juoni vaikutti vähän väsähtäneeltä ja vaikka Kallion hahmolla onkin jo ikää ja kokemusta, tuli kirjasta vähän tunne että hän ei ole hahmona kehittynyt eikä oppinut mitään menneisyydestään. Kirjassa oli joitakin kirjoitus- ja huolimattomuusvirheitä, esim. erään henkilön hiustenväri muuttuu kesken lauseen ja eräs tuttu kommentoi kela-asioiden sisältävän virheitä.  Näissä myöhemmissä kirjoissa Kallion perhe on jäänyt jotenkin harmittavan etäiseksi. Kallion perhe on periaatteessa poissa koko kirjan ajan, mutta kirjan sivujuonen kannalta perhe piti pitää kuitenkin ajatuksissa läsnä olevana. Tämä toi kirjaan mukaan muutamia, lähinnä kirjan juonta jumittavia kohtauksia. Eniten kiinnostaisi nuori naispoliisi Jenna Ström, joka on alkukirjoissa esiintyneen ja nyt jo edesmenneen Kallion kollegan lapsi. Jotenkin tuntuu, että tästä teemasta olisi saanut paljon enemmän irti. Olihan Maria itse ”20-vuotta sitten” nuori aloitteleva naispoliisi.

Vaikka kirjan vähän pettymys olikin, onnistuu Lehtolainen kuitenkin olemaan tiukasti kiinni ajassa. Yhtenä teemana kirjassa nousi esiin pakkoruotsi ja mikäpäs se taas on näin alkusyksystä nostanut päätään julkisessa keskustelussa? Jännä nähdä jatkuuko Kallio –sarja vielä ja mihin suuntaan mennään. Melkein tuntuu, että nuorempi Ström voisi nousta esiin vaikka omana päähenkilönä.

 Vaikka pidänkin Kallio –kirjoista ja luen niitä joskus uudemman kerran, suosikki Lehtolaiseni tulevat näiden kirjojen ulkopuolelta; ehdoton suosikkini on edelleen Tappava säde ja hyvänä kakkosena kiirii Jonakin onnellisena päivänä.