Hullutus vai hulluus?

Kesäyön hullutuksen kanssa oli jo käydä huonosti. Sitten iski joku, ehkä se hulluus, ja piti tarttua sisulla puikkoihin. Viikonloppuna sain hyvän vaihteen päälle ja ma-ke käytännössä kävin töissä ja kotiin tultua neuloin (välillä pienellä ruokatauolla), yöunta ehti kertyä ehkä sellaiset 6 tuntia per yö. Neulonnan seuralaisina ehtivät olla niin Les Miseravles (uusin elokuvaversio) Kuin taivas repeää, Taivas sinivalkoinen kuin melkein 2 tuotantokautta Hovimäkeä (tv-sarjoja kaikki kolme.

Viimeisen kyh-työn viimeisen kerroksen viimeisen silmukan päättelin 31.7. klo 23.45, eli aikaa jäi hurjat 15 minuuttia. Toki huivia ei ole kasteltu, bloggaus puuttuu ja langanpätkiä on jäljellä, mutta se on kuitenkin valmis! Loppuosan töistä on vain surkeahko yökuva. 

Kunhan tästä tokenen, punnitsen vielä näiden neuleiden painon (haluan tietää miten paljon lankaa kului painollisesti mitattuna kyh-töihin) ja yritän ottaa parempia kuvia. Eilen ja tänään olen hoitanut kodinhoidollisia puuhia, jotka ovat tulleet laiminlyödyiksi työn, flunssan ja hullun neulomisen vuoksi. Seuraavan kerran aion tarttua puikkoihin vasta ensi viikolla, kädet on nimittäin vieläkin kipeät neulemaratonista. Luvattujen hellepäivien ohella elättelen toiveista syksystä; paitsi että yöt ovat jo pimeitä, bongasin tänään jokavuotisen, syksyisin tapahtuvan etana-invaasion alkaneen roskis-katoksessa.

Nyt aion heittäytyä lukemaan ensin uutta ja sitten jotain nostalgista. Luin eräästä kirjablogista, että Tuija Lehtisen uusimmassa nuortenkirjassa Rebekka – Tuulimyllyjä ja tulppaaneja vilahtaa jo 1990 julkaistun Vaniljasyndrooman Milli ja Otto. Vaniljasyndrooma on Mun ystävä Rufus –kirjan ohella ehdoton suosikkini Lehtisen nuortenkirjoista ja kun uusin Rebekka sattui kävelemään vastaan kirjaston nuortenosaston uutuus-hyllystä, piti sitten tarttua siihen. Rebekka-sarjaa en olekaan lukenut sillä en pitänyt kovinkaan paljon edellisestä Laura-sarjasta ja Rebekka-sarjan alussa päähenkilö taisi olla vielä Lauraakin nuorempi. Lehtisellä on tapana tehdä aika paljonkin näitä vierailuita, joissa toisen kirjan henkilöt hyppäävät toiseen tarinaan. Saa nähdä, olenko samoilla linjoilla kirjailijan kanssa. Vähän tuntuu siltä, että perään pitää ehkä lukea sitten se Vaniljasyndrooma ;)